Meneillään olevat hankkeet
Tällä sivulla kerromme Arkipelagia-seuran hankkeista - juuri päättyneistä, käynnissä olevista ja tulevista.
Seljakämmekän esiintymien seuranta
Seljakämmeköiden seuranta oli seuran ensimmäisiä hankkeita ja alkoi heti seuran perustamisen jälkeen vuonna 1993. Lajia tavataan Suomessa Ahvenanmaan ulkopuolella ainoastaan pienellä alueella Turun saaristossa ja laji on taantunut vuosi vuodelta. Seuran aktiivit ovat vuosittain laskeneet tunnetuilta noin 30 kasvupaikalta yksilöiden lukumäärät (kukkivat, marrot, syödyt) mahdollisimman tarkasti.
Punaisena tai valkoisena kukkiva seljäkämmekkä (Adam och Eva) kasvaa usein samoilla kasvupaikoilla kevätesikon kanssa. Kuva: Risto Timonen
Seljakämmekän elinympäristöjen hoito
Pitkään jatkunut seuranta on laajentunut yhteistyöhön maanomistajien kanssa esiintymispaikkojen hoidossa. Kasvustoja uhkaa kilpailevien lajien aiheuttama umpeenkasvu, jonka vuoksi kasvupaikkoilta muita lajeja niitetään kämmekän kukintakauden jälkeen ja monelle paikalle järjestetään myös loppukesäksi karjanlaidunnus. Luonnonhoitotöitä tehdään sekä suojelualueilla että rauhoittamattomilla esiintymispaikoilla. Seura on toteuttanut yhden kolmivuotisen raivaus- ja laidunnushankkeen eräällä yksityisomistuksessa olevalla saarella Houtskarissa. Saarella laskettiin kolmekymmentä vuotta sitten yli tuhat seljakämmekkäyksilöä, joista yli kaksisataa kukkivana. Nyt hoitoprojektin alkaessa kukkivia löytyi enää vain parikymmentä. Hoitotoimien vaikutusta seurataan ja ennuste on, että lähivuosina saaresta löytyy taas satoja kukkivia seljakämmeköitä.
Kämmeköiden laskenta käynnissä Houtskarissä. Kuva: Riitta-Liisa Pettersson.
Kuva: Riitta-Liisa Pettersson.
Apollon elinympäristöjen hoito
Apolloperhosella on Suomessa jäljellä vain kolme elinvoimaista esiintymää (Kemiönsaaren Hiittinen, Paraisten isot saaret ja Föglö Ahvenanmaalla). Lohjan ympäristössä elää lisäksi pieni sisämaankanta, johon kohdistuu jatkuvasti ympäristön muutospaineita.
Lajin elinkierrossa keskeistä ovat isomaksaruohot toukkien yksinomaisena ravintona, sekä mesikasvikasvit aikuisten ravintokohteena.
Arkipelagia-seura tekee inventointeja ja umpeenkasvavien perhoskallioiden raivausta kahdella ensin mainitulla alueella.
Pikkuapollon elinympäristöjen hoito
Myös tämä perhonen on taantunut voimakkaasti Varsinais-Suomen saaristossa. Ahvenanmaan puolella kanta on toistaiseksi vahvempi, mutta saarien umpeenkasvu sekä toukkien ravintokasvin väheneminen uhkaavat perhosta sielläkin. Seuralla oli Paraisten Korppoossa kaksivuotinen hanke pikkuapollon esiintymissaaren ennallistamisessa. Hanke päättyi tässä muodossa 2024. Tässä Korppoon hankkeessa raivattiin ja kunnostettiin ketoalueita, jotta pystykiurunkannus saisi paremmat olosuhteet kasvaa. Pystykiurunkannus on pikkuapollon toukkien ravintoa.
Kuva: Jouko Högmander
Kuva: Riistakamerakuva, jossa kauris syö kiurunkannuksia Arkipelagian hoitokohteella Korppoossa
Kauriiden laidunnuksen vaikutukset
Seuralla on käynnissä yhteistyöhanke Suomen Riistakeskuksen kanssa sen selvittämiseksi, miten valkohäntä- ja metsäkauriiden laidunnus uhkaa saariston uhanalaisia lajeja. Selvityksen kohteena ovat seljakämmekkä (kukkivien kasvien syönti), pikkuapollo (toukkien ravintokasvi kiurunkannus), apollo (toukkien ravintokasvi isomaksaruoho). Hankkeen yhteydessä testataan kasvien suojaamistapojen vaikutusta kauriiden käyttäytymiseen. Selvityskohteet sijaitsevat Paraisten Houtskarissa, Korppoossa ja Lemlahdella sekä Naantalin Pakinaisissa.
Saaristomeren kansallispuiston perinnemaisemakohteet
Vanhin yhä jatkuva yhteistyömuoto on Metsähallituksen kanssa perinnemaisemien ja laidunmaiden ennallistaminen. Viime vuosina pääkohteet ovat olleet Kemiönsaaren ulkosaaristossa (Örö, Vänö), joissa yhdistys on järjestänyt kymmeniä monipäiväisiä talkoita.
Kuva: Jouko Högmander
Kuva: Jouko Högmander
Trunsön perinnemaiseman ennallistaminen
Paraisten uloimmassa saaristossa olevan Trunsön aiemmin avoin kylämaisema kauniine kiviaitoineen ja nummineen on vuosikymmenien aikana muuttunut paikoin tiheäksi katajametsäksi. Seura sai vuonna 2024 kaksivuotisen HELMI-rahoituksen kylän keskiosan perinnemaiseman ennallistamiseksi. Tavoitteena on saaren arvokkaiden osien kunnostaminen kataja-pihlaja -hakamaaksi ja nummeksi. Kohde sijaitsee kokonaisuudessaan yksityismaalla ja se on paitsi arvokas myös laaja ja seura tulee hakemaan lisärahoitusta hankkeen jatkamiseksi myös ensimmäisen vaiheen jälkeen.
Saaristolintujen pitkäaikaiset runsauden seurannat
Seuran vapaaehtoiset ovat olleet jo 1990-luvulta alkaen avustamassa Metsähallitusta ulkosaariston linnustoseurannoissa. Tässä työssä seurataan lintukantojen kehitystä neljällä kohdealueella (60-70 luotoa/alue), jotka sijaitsevat pääosin kansallispuiston alueella. Linnustomuutokset ovat olleet suuria vuosikymmenien aikana, ja ne kuvastavat meren tilan ja ilmaston muutosta. Metsähallitus julkaisi seurannoista laajan raportin vuonna 2017 ja työ jatkuu edelleen.
Arkipelagia-seuran vapaaehtoiset osallistuvat myös Sääksisäätiön organisoimaan (aiemmin WWF Suomi) Saaristomeren merikotkakannan vuosittaiseen seurantaan, jossa käydään läpi kaikki tunnetut pesäpaikat (noin 150 reviiriä, 350 pesää), rekisteröidään pesimätulos, rengastetaan poikaset ja kerätään näytteitä. Merikotka on eräs Helcomin indikaattorilajeja, ja tämän työn tulokset raportoidaan Suomen ympäristökeskukselle. Hankkeessa on mukana myös Turun yliopisto, ja sen sivutuotteena on syntynyt ja syntymässä mm. useita väitöskirjoja.
Seuran laskijat laskevat lintuja ulkosaariston sorariutalla. Kuva: Jouko Högmander
Vieraslajien torjunta
Eräs Saaristomeren saarien hankalasti torjuttavia vieraslajeja on kurtturuusu, joka on alkanut vähitellen vallata hiekka- ja sorarantoja. Seura on vuodesta 2024 alkaen organisoinut kurtturuusujen järjestelmällistä torjuntaa ja kehittänyt tätä varten oman menetelmän, tapille näivettämisen. Menetelmä on myrkytön ja mitään kaivua ei tarvita. Monet mökkiläiset ovat tukeneet kurtturuusun torjuntaa osallistumalla uusien versojen poistamiseen. Alustavat tulokset menetelmästä ovat lupaavia: kurtturuusut juurineen kuolevat jopa parissa kuukaudessa, kun uudet versot nypitään parin viikon välein.