Kirjokerttu on kookas, harmaaviiruinen ja aika äänekäs kerttu, jota nykyään tavataan ainoastaan Saaristomeren eteläreunalla. Vielä 1990-luvulla näitä lintuja arvioitiin pesivän Suomessa noin 2500 paria. Vuonna 2025 Metsähallitus tilasi Arkipelagia-seuralta kaksivuotisen selvityksen kirjokerttujen nykytilasta.
Ensimmäisenä kesänä seuran muutama venepartio kiersi tunnettuja ja mahdollisia kirjokertun esiintymisalueita saaristossa. Selvitys jatkuu vielä seuraavana kesänä, mutta nyt jo selvisi, että kirjokerttu on oikeasti vaarassa hävitä kokonaan Suomen pesimälinnustosta. Pohjoisimmat esiintymät Uudenkaupungin ja Kustavin saarilla ovat hävinneet jo vuosia sitten. Saaristomeren kansallispuiston ja lähiympäristön saarilla tavattiin 39 – 47 paria kirjoikerttuja. Yli kymmenen parin saaria olivat vain Lökholm ja Trunsö Nauvon eteläsaaristossa.
Kirjokerttuja on aiemmin pesinyt verrattain yleisenä myös Ahvenanmana puolella Kökarissa ja Föglössä. Siellä on viime vuosina löydetty laulamassa vain alle kymmenen koirasta. Kesällä 2026 saadaan toivottavasti tarkennusta Turunmaan kirjokerttujen tilanteeseen sekä Ahvenanmaalta täydentävää tietoa.
Kirjokerttu talvehtii Itä-Afrikassa, kuten monet muutkin kertut. Laji näyttää vähentyneen myös esim. Virossa. Toistaiseksi ei ole tiedossa kaikkia vähenemisen syitä. Joka tapauksessa tiedetään, että kerttu on hävinnyt sellaisilta saarilta, joissa puoliavoimet hakamaat ja kedot ovat kasvaneet umpeen. Kirjokerttu on tyypillinen perinnemaisemien lintu.
Trunsössä Arkipelagia-seura on – kiitos maanomistajien myönteisen suhtautumisen – raivannut auki toisen hankkeen puitteissa pahimmin umpeenkasvaneita katajatiheikköjä siinä toivossa, että kirjokerttu voisi siellä säilyä. Toivottavasti myös Vänössä, Lökholmissa ja Aspössä olisi mahdollisuus kuulla tulevaisuudessakin kirjokertun solisevaa laulua ja karkeaa pärinää.
