Apollovuosi 2018 – uhanalaiset perhoset helteessä
Kuvat: Jaakko Ruola
Apollovuosi 2018 oli käänteiltään poikkeuksellinen: sekä toukka-aikaan että perhosten lentoaikaan vallitsivat ennätykselliset hellejaksot. Apollo on edelleen uhanalainen laji ja sitä esiintyy Suomessa vain muutamassa paikassa. Näillä esiintymillä apolloja nähtiin kuitenkin runsaasti ja esiintymisalueet vaikuttavat säilyneen suunnilleen ennallaan.
Toukka-aikaan toukokuussa 2018 ravintokasvit eli isomaksaruohot olivat nääntymässä kuivuuteen kovan helteen johdosta. Toukkia havaittiin melko niukasti ja niiden kasvu oli nopeaa lämpimässä säässä. Toukkien kasvu ja koteloituminen näyttävätkin seuraavan lämpösumman kehittymistä.
Toukkien varhaisesta koteloitumisesta seurasi ennätyksellisen varhainen lentokausi. Ensimmäiset apolloperhoset havaittiin jo 9. kesäkuuta, kun taas vanhojen arkistotietojen perusteella varhaisin havainto on viisi päivää myöhemmästä ajankohdasta. Pääosa perhoshavainnoista tehtiin juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä, hirmuhelteiden keskellä.
Apolloja havaittiin kaikilla Suomen neljällä esiintymisalueella, joista kolme sijaitsee Saaristomerellä. Esiintymäalueet ovat etäällä toisistaan, käytännössä niin eristyksissä että mitään geenivaihtoa alueiden kesken tuskin tapahtuu. Saariston esiintymisalueet muodostavat ns. metapopulaatioita, jotka koostuvat lukuisista pienistä paikallisesiintymistä eli habitaattilaikuista. Habitaattilaikut ovat yleensä paahdekallioita, joilla toukan ravintokasvi isomaksaruoho kasvaa. Perhosen ravintokasvit eli mesikukat (ahdekaunokki, maitohorsma, rantakukka ym.) sijaitsevat usein paahdekallion lähistöllä, esim. maantien pientareella. Toisinaan mesikukkia on paahdekallioillakin, kun niillä kasvaa kuivuutta sietäviä ohdakkeita ja kanervaa.
Perhosten lentoaika oli hyvin helteistä, mutta isomaksaruohot olivat hämmästyttävän elinvoimaisia alkukesän lakastumisoireista huolimatta. Ehkä tämä lupaa hyvää apollon muninnan kannalta, perhonenhan munii lentokauden loppupuolella usein isomaksaruohon tuntumaan. Toisaalta apollon lentoajan helteet haittasivat myös mesikukkia ja kesän säiden vaikutus voidaan arvioida vasta ensi vuonna.
Arkipelagia-seura on tehnyt työtä apollon hyväksi yhteistyössä maanomistajien ja viranomaisten kanssa. Paraisilla yhteistyötä tehdään Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa ja Örön seudulla Kemiönsaaren luonto ry:n kanssa. Rahoitusta on saatu Varsinais-Suomen ELY-keskukselta, Vuokon Luonnonsuojelusäätiöltä ja Ilmari Räsäsen säätiöltä.
Apollon hyväksi – ja sukupuutolta pelastamiseksi – on tehty monenlaisia toimia: kerätty yleisövihjeitä mahdollisista esiintymispaikoista, inventoitu uusia ja vanhoja esiintymiä, suunniteltu ja toteutettu ketojen kunnostuksia, neuvoteltu tienvarsiniittojen ajoituksista, kylvetty isomaksaruohoja ja mesikukkia sekä tehty laajaa viestintää sekä painetussa että verkkomediassa. Apolloperhonen on yksi Arkipelagia-seuran kohdelajeista, joiden suojelu liittyy osaltaan saariston perinnemaisemien vaalimiseen.
