Arkipelagia-seuran hallitukseen kuuluu vuosikokouksen yhdeksi vuodeksi kerrallaan valitseman puheenjohtajan lisäksi kuusi, kahdeksan tai kymmenen jäsentä. Hallituksen jäsenen kausi on kaksi vuotta.
Päivillä on pitkä työkokemus kaupan alalta, mutta viisi vuotta sitten hän jättäytyi pois vakinaisesta työstä ja siirtyi osapäiväyrittäjäksi. Se toi hienon mahdollisuuden viettää aikaa Houtskarissa keskittyen luontoon, yhdistystoimintaan ja musisointiin. Päivi on kiinnostunut aikuisiällä linnuista ja yrittää opetella niiden tunnistamista. Houtskarissa Päivi houkuttelee myös paikallisia mukaan etsimään ja suojelemaan pitäjänkukka seljakämmekkää.
Mikko on pitkän linjan luonnon- ja ympäristönsuojelija, joka vaihtoi Näsijärven maisemat biologian opiskeluun ja Turun saaristoon jo 1970 luvun alussa. Lintujen ja muun luonnon seuranta on säilynyt niiltä ajoilta ja eläkevuosina vähän lisääntynytkin. Arkipelagia-seurassa Mikko on touhunnut aktiivisti jo useamman vuoden.
Jouko on tekniikan tohtori, joka viihtyy ulkona – puutarhanhoidon parissa tai luontoretkillä saaristossa ja Lapissa lintuja ihaillen, sieniä tai marjoja keräten. Jouko on Turun ammattikorkeakoulun opettaja, erikoisalanaan pohjarakentaminen. Hän on yksi Arkipelagia-seuran perustajajäsenistä.
Risto sai luonnontieteellisen koulutuksen, ja toimi suurimman osan työurastaan ympäristöhallinnon palveluksessa, loppuajan lounaisessa Suomessa. Nyt eläkepäivinä hänellä on ollut mahdollista elvyttää myös vapaa-ajan luontoharrastuksia, useimmiten kameran kanssa kuljeskelua metsissä ja soilla, tai Lapin vaelluksilla.
Minna on viimeisimmältä koulutukseltaan Luonto- ja ympäristöneuvoja. Luonnon lisäksi kiinnostuksen kohteita ovat kierrätys ja kestävä kehitys. Minna toimii aktiivina myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkiryhmässä. Aina kun mahdollista, Minna suuntaa metsään taikka veden äärelle – on se sitten talkootoimintaa saaristossa, patikointia Lapissa taikka lähiluontokokemuksia Helsingissä.
Veli-Pekka toimi suuren osan työurastaan museomestarina kasvimuseon kokoelmien kimpussa.
Nyt eläkeläisenä luonnossa liikkumiseen kasveja ja lintuja tarkkaillen jää toivottavasti entistä enemmän aikaa.
Oili on Yyterin hiekkarannalta kotoisin oleva valtiotieteeen maisteri, joka on tehnyt päivätyönsä Turun yliopiston hallinnossa ja nauttii nyt eläkepäivistään Paraisilla saariston sydämessä. Oili on pitkän linjan luontoaktivisti ja ympäristönsuojelija. Hän viihtyy erityisesti metsissä, saaristossa, Kainuun korvissa ja Lapin tuntureilla kasveja, sammalia ja jäkäliä tutkimassa.
Paraislainen Riitta-Liisa työskenteli vuosikymmeniä maiseman- ja ympäristönhoidon asiantuntijana mm. Turunmaan saaristossa. Nyt eläkepäivinäkin ja myös Saaristomeren biosfäärialuelähettiläänä ovat saaristo, saaristolaiset ja saaristoluonto osa eläkearkea. Hän pyrkii omilla toiminnoillaan tukemaan ainutlaatuisen saaristoluonnon monimuotoisuutta, ja toivoo sen säilyvän tulevillekin sukupolville. Riitta-Liisan harrastuksina mm. valokuvaus, perinnebiotooppikasvit, linnut, perhoset että puutarha.
Jouko on biologi ja Arkipelagia-seuran perustajajäseniä. Hän on aikanaan hoitanut Saaristomeren kansallispuistoa, saariston merikotkien suojelua ja monia muita luonnonsuojeluun liittyviä tehtäviä. Nyt harrastus jatkuu luonnonhoidon ja erilaisten inventointien parissa, myös historia ja kulttuuri kiinnostavat miestä.
Mia on maantieteilijä ja rantautunut merimies, jolle meri on aina ollut ykkösasia sekä työssä että vapaa-ajalla. Työkseen Mia pohtii laivanvarustamossa meriliikenteen ympäristövaikutuksia ja vapaa-ajallaan joko meloo, retkiluistelee, veneilee tai vain hengittelee meri-ilmaa rantakallioilla. Saaristoluonnon monimuotoisuuden puolesta puurtaminen tuntuu Miasta erityisen merkitykselliseltä
Pekkan tie vei Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden opinnoista koko työuran ajaksi viestinnän palvelukseen. Pisimmäksi ajaksi, lähes 30 vuodeksi Turun Sanomiin. Audiovisuaalisen ja digitaalisen viestinnän parissa on toimittu käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuotantopäällikkönä. Vanhempien kertoman mukaan Pekkaa kiinnosti jo lapsena Aurajoen puiset Vepsä -luokan moottoriveneet ja kaikenlainen meriseikkailu. Mökkiläiseksi Iniöön asetuttiin 90-luvun alussa ja Kolkon saaressa asutaan vieläkin keväästä syksyyn. Talvet vietetään Turussa Aurajoen varressa. Nautitaan kaupunkikulttuurista ja käydään Turun Kamerat ry:n kokouksissa muiden valokuvausta harrastavien kanssa.