© Arkipelagia-seura | Arkipelagia-sällskapet
arkipelagia@gmail.com

Kuvat (poislukien uutis- ja keskustelusivuston kuvat):
 © Jaakko Ruola ja Martti Komulainen

  • White Instagram Icon

Uhanalainen seljäkämmekkä

4/5/2019

 

 Kaunis ja harvinainen seljakämmekkä kukkii vaaleankeltaisena ja purppuranpunaisena toukokuussa. Sen elinympäristöä ovat kalkkipitoiset kuivat niityt, lehdesniityt, kedot, laitumet ja hakamaat - toisin sanoen ihmisen muokkaamat perinneympäristöt. Seljakämmekkää esiintyy Ahvenanmaalla sekä lounaissaaristossa. Lounaissaaristossa sitä kasvaa erityisesti Houtskarissa. Seljakämmekkä onkin Houtskarin pitäjänkukka, ruotsiksi sockenblomma. Houtskarin saarista Jungfruskär on erityisen kuuluisa tuhansista seljakämmeköistään. Jungfruskärin upeat lehdesniityt ovat oikea paratiisi tälle kasville, jonka ruotsinkielinen nimikin tarkoittaa osuvasti Aatamia ja Eevaa. 

 

Kauniit seljakämmekät ovat valitettavasti vähentyneet paljon viime vuosikymmenien aikana. Lajin uusin uhanalaisuusarvio (3/2019) on vaarantunut, kun entinen uhanalaisuusarvio oli silmälläpidettävä. Lajin vähentyminen on seuraus erityisesti avoimien ja puoliavoimien perinneympäristöjen umpeenkasvusta. Umpeenkasvu johtuu lehmien ja lampaiden laidunnuksen sekä heinän niiton vähentymisestä.

 

Seljakämmekkää uhkaa myös asutukseen, liikenteeseen ja virkistyskäyttöön liittyvä rakentaminen, sekä näistä seuraavat maansiirrot ja läjitykset. Lisäksi seljakämmekät ovat valkohäntäkauriiden suurta herkkua. Niiden kannat puolestaan ovat voimakkaasti lisääntyneet.


Ihmisen muokkaamat perinneympäristöt kuuluvat harvinaisimpiin ja uhanalaisimpiin elinympäristöihin. Suomen 40 erilaisesta perinneympäristön luontotyypistä 38 on äärimmäisen uhanalaisia ja 2 erittäin uhanalaisia. Perinneympäristö määritellään Suomen lajien uhanalaisuuden Punaisessa kirjassa 2019 seuraavasti: ”Perinneympäristöt ovat perinteisen karja- ja niittotalouden muovaamia, yleensä runsaslajisia elinympäristöjä, joita on hoidettu pelkästään niittämällä tai laiduntamalla tai tuomalla karja laiduntamaan heinänkorjuun jälkeen. Perinneympäristöjä ovat avoimet kedot, nummet ja erilaiset tuoreet ja kosteat niityt sekä hakamaat ja lehdesniityt. Useimmat niistä tarvitsevat säilyäkseen jatkuvaa hoitoa.

 

Perinneympäristöjen määrä on vähentynyt 1900-luvun aikana yli 99 % ja niiden laatu on merkittävästi heikentynyt. Pääsyyt perinnemaisemien vähentymiseen ovat umpeenkasvu, peltomaiden muutokset ja rakentaminen. Monelle uhanalaiselle kasville tärkeiden perinneympäristöjen tilaa voisi parantaa lampaiden ja nautakarjan luonnonlaidunnusta edistämällä. Näiden luontotyyppien lajeja auttaisi myös korvaavien elinympäristöjen, kuten tienvarsien perustamis- ja hoitokäytäntöjen muuttaminen.

 

Miten luonnonystävä voi auttaa seljakämmekkää ja perinneympäristöjä?

 

 

 

Jos kodin tai kesämökin pihapiirissä sattuu olemaan esimerkiksi kallioketoa tai niittyä, ne kannattaa heinien ja kukkien siemennettyä niittää kerran kesässä (esimerkiksi heinäkuun lopulla) matalaksi. Jätä niittojäte maahan viikon ajaksi, jotta siemenet ehtivät varista. Korjaa sen jälkeen niittojäte pois. Ehkä voisit ottaa myös pari kesälammasta syömään pihallesi? Tällöinkin lampaat kannattaa päästää varsinaiselle niitylle vasta kukkien ja heinien siemennettyä. Niityn tai kedon voi myös perustaa puutarhaan, hyviä vinkkejä löytyy sivulta https://www.pihallaauringontahtiin.com/luontopiha_perusta_niitty/. Perustamalla niityn tai kedon autat sekä uhanalaisia niitty- ja ketokasveja, hyönteisiä että lintuja. Lisäät näin luonnon monimuotoisuutta! 

 

Jos et omista puutarhaa, voit auttaa perinneympäristöjä myös osallistumalla esimerkiksi Arkipelagian talkoisiin. Örössä Arkipelagian jäsenet ovat kunnostaneet SaariAari-menetelmällä perinneympäristöä raivaamalla katajapuskia puoliavoimeksi hakamaaksi. Houtskarissa Arkipelagia on talkootyönä karsinut voimakkaasti levittäytyvää pähkinäpuulehtoa seljakämmeköiden ympäriltä.  Houtskarin talkoisiin lisäapu on lämpimästi tervetullutta! Lue lisää suosituista Örön talkoista Arkipelagia-seuran nettisivulta  ja perinnemaisemista kohdasta Seura ->Perinnemaisemat. 

 

Jos olet niin onnekas, että koti- tai mökkipihallasi kasvaa seljakämmeköitä, paras tapa auttaa niitä on: 

  • niittää heinät kämmeköiden ympäriltä matalaksi,

  • karsia puita ja pensaita niiden yltä, jotta kämmekät saavat tarpeeksi valoa, ja

  • aidata kämmekät puutarha-aidalla, jotta valkohäntäpeurat ja kauriit eivät pääse popsimaan niitä suihinsa.

 

Ilmoita ja ota mielellään kuva kämmekkäesiintymästä ja kerro sen sijainnista yhdistyksemme sähköpostiin (arkipelagia@gmail.com) tai suoraan seljakämmekkävastaavalle (spajulo@abo.fi). Keräämme tietoa seljakämmekän levinneisyydestä Saaristomerellä. Käsittelemme tietoja luottamuksella. Lopuksi - ole ylpeä jos pihallasi on niittyä, ketoa tai seljakämmeköitä – hoida ja pidä niitä kuin kukkaa kämmenellä- ei kun niityllä😊!

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Please reload